Pian muuttoauto haki meidät ja kuljetti uudelle talolle. Pyry innostui uusista leikkipaikoista niin paljon, että hyppeli sinne tänne. Talon ympärillä oli paljon puita, mutta ei se sentään mikään metsä ollut.

Minä juoksin Pyryn kanssa ylös mäkeä. "Nyt nautitaan maaseudun kauneudesta ja rauhasta", isä sanoi.

Juostuamme jonkin aikaa pääsimme mäen päälle. Huomasimme kauniin, vanhanaikaisen talon, jonka ikkunoissa oli kukkia.

"Onpa hieno talo!" isä totesi. "Ainakin hienonpi kuin entinen talomme", sanoin. Sitten alkoi sataa.

Sade ei ollut rankka, mutta päätimme silti mennä sisälle. Sisältä talo oli aivan yhtä kaunis kuin ulkoakin.

Isä kertoi minulle kaikista keksinnöistään. Isä oli keksinyt enimmäkseen melko turhia kesintöjä, mutta kyllä hän keksi joskus jotain hyödyllistäkin. Kuuntelin innokkaana, sillä olivatpa isän härvelit turhia tai tarpeellisia, ne olivat mielenkiintoisia.

"Kuules, Lauraseni... Mitä jos tutkittaisiin hieman yläkertaa? Pitäisi vain ensin löytää portaat", isä ehdotti.
"Isä, portaat ovat ihan takanasi, ei niitä tarvitse etsiä", minä hihitin. Minä juoksin Pyry perässä yläkertaan ja isä seurasi perässä.

Talo taisi olla hieman vanha, koska portaat narisivat. Minua hieman pelotti, mutta koska Pyry ja isä olivat takanani, en pelännyt niin paljon.

Yläkertakin oli hieno. Sen jälkeen hain kaikki kamani ja kuskasin ne yläkertaan. Valmiiksi yläkerrassa oli telkkari, kirjahylly ja kaksi sänkyä. Päätin Pyryn kanssa testata, toimisiko televisio lainkaan.

Telkku toimi hyvin ja siinä oli väritkin, joten ei se mitään antiikkia ollut. Katsoimme ohjelmaa, jossa jättiläisrobotti meinasi tuhota koko kaupungin. Kun lopputekstit olivat menneet, puin yöpuvun päälleni ja menin nukkumaan.

Kun Pyry ja isä olivat nukahtaneet, huomasin, että olin unohtanut pestä hampaat. Päätin pestä ne nyt, sillä en halunnut reikiä hampaisiini.

Portaat narisivat kovemmin ja pelottavammin kuin päivällä. Hampaani kalisivat kuin viimeistä päivää. Kun kuulin suden ulvovan, melkein pyörryin pelosta.

Päätin ennen hampaiden pesua hieman katsella itseäni peilistä, jos vaikka uusi kampaus huomenna olisi paikallaan. Juuri kun olin ottamassa hammasharjaa esiin, huomasin...

...että peiliin ilmestyi jonkun toisen kuvajainen. Sillä oli aavemaisen kalpea iho ja hiukset olivat siniset. Vaatteet olivat veressä ja kasvot surulliset.

Pian tämä sama nainen hyppäsi peilistä. Minä juoksin piiloon pöydän alle, ja aavenainen tuli kylppäristä. Aina kun se tuli lähelle pöytää, minulle tuli kylmä.

Yritin ryömiä paremmin piiloon, mutta aave ehti huomata minut. Se kiskoi minut pöydän alta ja puhalsi kylmän tuulen minuun päin niin että jähmetyin kokonaan.

"Kuka uskaltaa häiritä mökkini rauhaa?" nainen sanoi. Hänen äänensä kaikui talossa pelottavasti, ja kun yritin huutaa apua, ääneni muuttui käheäksi...

Siinä olikin tämä osa. Liian lyhyt, tiedän kyllä, mutta kommenttia, kiitos!